Maailma on peili

Maailma on peili. Maailma on peili.

Heräsin näihin sanoihin ja aloin tunnustelemaan asiaa tarkemmin. Olen Krishnamurtini ja Ramana Maharishini aikoinaan lukenut. Minua kiehtoi Advedinen ykseyden näkökulma, joka tiivistetysti tarkoittaa, että on vain yksi. Sinä, joka on Jumalallinen, ja joka tarkastelee maailmaa omien maailmankuvallisten silmälasiensa läpi.

Tämä näkökulma on vieras Läntiselle ajattelulle, jossa olemme egoistisessa kuplassamme ja tarkkailemme maailmaa joka saattaa olla potentiaalisesti joko uhkaava tai rakastava tänään. Kerromme tarinoita päämme sisällä muista ihmisistä, nuo tarinat materialisoituvat. Muuttuvat juoruiksi. Alamme uskoa tarinoihin ja kerätä kuulijakuntaa uskomuksillemme. Ja koemme tyydytystä, kun tarinamme "siitä ja siitä idiootista" hyväksytään. Keräämme armeijaa heikolle egollemme, jotta taustalla oleva oma pelkomme ja oma epävarmuutemme ei paljastuisi. Jotta heikkoutemme ei näkyisi. Ja nielemme salassa kyyneleet, jotka kaipaisivat tunteelleen lohduttajaa.

Itsensä kieltäminen niissä asioissa, jotka eivät sovi maailmankuvallemme on tätä päivää. Emme halua mennä tunteeseen, jossa meidät hylättiin, ja jossa päädyimme sitten hylkäämään itsemme. Emme näe maailmaa itsestämme osallisena, vaan olemme siitä erillisenä.

Maailma peilaa meille suoraan ja joskus viiveellä omat uskomuksemme. Oletko kokeillut katsoa toista ihmistä hiljaisuudesta käsin? Antaa hänelle vapaan tilan määrittää oman itsensä sinulle tässä hetkessä?Vain olla läsnäolo ja kuulla mitä hän haluaa olla. Edes monet kovapalkkaiset terapeuttimme eivät kykene tähän. Koulutus on muuri ja nippu uskomuksia, jotka alkavat mentaalisesti määrittää ja diagnosoida toista, bipolaari, alkoholistiperhe, itsemurha, maaninen, narkkari. On vaikeaa olla irti mielen vallasta, johon on hankittu oma maailmankuvallinen korkeakoulututkinto.

Maailman kompleksisuudessa tämä ei kuitenkaan ratkaise ydinongelmaa. Maailma peilaa ihmiselle hänen oman todellisuutensa riippumatta siitä, onko kyseessä kerjäläinen kadulla, psykoterapeutti tai asianajaja. Kaikilla meillä on heikkouksia. Kaikilla meillä on pelkoja. Kaikilla meillä on epävarmuuksia. Mutta harvalla meistä on rohkeutta nöyrtyä niiden edessä. Harva meistä uskaltaa edes kohdata toista ihmistä avoimin sydämin. 

Elämme läntisessä todellisuudessamme (jota muu maailma ihannoi) todellisuudessa, joka myy ja markkinoi meille keinoja välttää aitoa kohtaamista. Toisen ihmisen ja sitä kautta lopulta itsen. Suoritamme herooisesti uraa, perhettä ja harrastuksia ja luomme siitä kiiltokuvaa somealustoille. Jälleen, maskien takana on pelkoa, pettämisiä, mielenterveyden järkkymistä, lasten ja aikuisten uupumista yhteisesti hyväksyttyjen kohtuuttomien vaatimusten alle. 

Kuka markkinoi meille ajatuksen ja tunteen täydellisyyden tavoittelusta?

Kuka himmensi totuuden siitä, että maailma on peili. Siitä että pahin maalittaja tuntee kovinta kärsimystä. Riidanhaluisimman ihmisen sisällä on syvällä tarve aitoon rakkauteen ja hyväksyntään. Mielenkiintoinen tosiasia on se, että vaikka elämme teknologian huippua, seuraamme scifin muuttumista totuudeksi silmiemme edessä, tunteidemme ja sisäisen totuutemme edessä olemme kuin äitiä itkevät pikkulapset.

On helpompi syyttää maailmaa siitä, että se näyttää meille mitä me olemme, kuin ottaa vastuu siitä mitä me olemme. On helpompi projisoida viha toiseen ihmiseen, kun kohdata sisällä oleva häpeä, joka hallitsee elämää. On helpompi raivostua kun rauhoittua ja pohtia, miksi suutun. Pitäisikö meidän kasvaa ihmisinä, ottaa tunnetason vastuu itsestämme ja siitä missä elämä aiheutti haavan sisällemme? Pitäisikö lopettaa toisten syyttely, ja ymmärtää, että anteeksianto täytyy ensin tehdä sisällä. Ja sen tekeminen, ja siitä puhuminen auttaa lopulta myös toisia tekemään niin.

Maailma on peili. Maailma on peili. Pyydän että annat sille pienen ajatuksen tänään.